Menin sitten ja matkustin taasen.
Tällä kertaa suuntasin Cebun saarelle Filippiineille suorittamaan PADI:n avoveden sukelluskurssia. Laitesukeltaminen on yksi niistä asioista, joista olen haaveillut koko elämäni niin olin hieman innoissani, kun löysin sopivaan hintaan (950HKD) suorat lennot Cebulle, sopiviksi päiviksi, ettei tarvinnut olla luennoilta pois. Ei sillä, että olisin erityisen tunnollinen vaihtari, mutta kun poissaoloista tulee vaarallisia merkintöjä.
Cebu ja sen ympäröivät saaret on suosittuja sukelluskohteita. Itse Cebun kaupunki on Filippiinien toiseksi suurin pääkaupunki Manilan jälkeen. Katseltuani HK:n filipinanaisia oli kiva mennä katselemaan, että mistäs ne on oikein kotoisin. Koska olen ignorantti länsimaalainen, en tiennyt Filippiineistä oikeastaan yhtään mitään paitsi että sieltä tulee tosiaan filipinanaisia hoitamaan muiden lapsia ja aviomiehiä etsimään. Googlettelemalla sain selville, että maa kärsii levottomuuksista, ei kuitenkaan Cebun alueella.
Jätin kaiken suunnittelun ihan viime tinkaan, koska olen tyhmä, mutta sain kuitenkin varattua itselleni sukellusohjaajan päivää ennen matkaan lähtöä. Kurssin hinta oli 13,500 pesoa (274eur) ja se sisälsi kahden yön majoituksen. Tietenkin viikolla ennen lähtöä sain oikeaan korvaan korvakäytävän tulehduksen, joten jännitin tosi paljon, mitä lääkäri aiheesta sanoo ja ehtiikö korva parantua. Kyllä se ehti, eikä lääkäri sanonut muuta, kuin kysyi olenko raskaana. En ollut.
Kurssi suoritettiin siis kahdessa ja puolessa päivässä yksityisohjauksella. Opettaja oli englantilainen mies ja varmaan yksi oudoimmista tapaamistani ihmisistä, mikä on aika paljon sanottu. Yritin olla kohtelias, mutta päivä päivältä hänen kommenttinsa muuttuivat huvittavista rasittaviksi ja sitten aika kamaliksi. Annetaanpa esimerkkejä:
"Ai sulla on skottiaksentti vaan kahden vuoden Skotlannissa asumisen jälkeen. Olen vähän miettinyt tätä. Se varmaan johtuu viikinkien retkistä ympäri Eurooppaa. Se on sulla DNA:ssa jotenkin."
"Niin, olen huomannut, että aasialaisista japanilaisilla on aika epäsymmetriset kasvot. Yleensä hyvinkin selvästi. Se johtuu toisesta maailmansodasta."
"Minun piti muuttaa pois Englannista, koska minulla ei ole mitään oikeuksia valkoisena keskiluokkaisena miehenä - olen pelkkä mitättömyys."
"Englannissa saatoin saada kaksi parkkisakkoa viikossa - jopa kaksi päivässä! Siis hei haloo, ei mitään tajua koko jutussa! Ja minun pitää maksaa ne, koska olen keskiluokkainen valkoinen mies. Jos olisin nainen tai maahanmuuttaja, ei tarvitsisi. Miksei kukaan tee tälle mitään?"
"Parkkipirkot tapasi olla mukavia vanhoja miehiä, mutta nyt ne on jotain nigerialaisia naisia. Miten on mahdollista, että joku täysin kouluttamaton maahanmuuttaja tienaa enemmän kuin minä? Minulla on yliopistotutkinto!"
"Venäläiset ovat ostaneet jo puolet Lontoosta. Venäläiset! Isoisäni taisteli niitä vastaan sodassa - ne on Englannin vihollisia! Kuka tietää mitä rikollisia ne on. Varmaankin jotain mafiapomoja."
Sitten hän valitti taloustilanteestaan ja töistä. Hän haluaa laajentaa bisnestä. Seuraavana päivänä ei enää halunnutkaan, vaan oli näppäränä miehenä tehnyt nettisivunsa sellaisiksi, että ne avautuu vaan Applen tietokoneilla - ei sitten tule liikaa asiakkaita. Sitten hän valitti vaimostaan. Vaimo kun ei suostu käymään töissä.
Viimeisenä päivänä hän kertoi ystävästään, jonka 8-vuotias tytär kuoli sairaalassa keuhkokuumeeseen. Tytöllä oli ollut joku toinen tauti, joka oli saatu paranemaan, mutta sitten hän sai sairaalassa tartunnan ja keuhkokuume viimeisteli hänet. Opettajani kommentoi tähän, että hän oli vähän aina miettinytkin, että hänen ystävänsä oli vastuuntunnoton. Ei siis mikään ihme.
Tässä kohtaa mun oli todella, todella vaikea olla hiljaa.
Olinkin hyvin kiitollinen saatuani suoritettua kurssin kunnialla loppuun. Sukeltaminen oli ihan mahtavaa ja olin yhtä hymyä päästyäni kurssin kokeesta läpi. Mulla oli vaikeuksia joidenkin vedessä tekemiemme harjoitusten kanssa. Olin tästä vähän masentunut, kun kuvittelin olevani vaan huono jossain sellaisessa, jota olin odottanut koko elämäni, mutta myöhemmin googletellessa paljastui, että niin niihin oli ihan simppelit niksit, joita opettajani ei kuitenkaan ollut maininnut.
Sukeltaminen tapahtui Mactanin saarella olevalla riutalla. Toivoin tietenkin näkeväni paljon merielämää, mutta sen paljous ja merenelävien monimuotoisuus yllätti! Merenpohjassa hengatessani löysimme myös merihevosen ja siitä vasta nousikin hulabaloo, sillä ilmeisesti nuo kaikille tutut otukset ovat tosielämässä erittäin harvinaisia. Paikalle kiisi saman tien useampi kuvaaja ikuistamaan hyvin aneemiselta näyttävän eläimen. Se ei tosiaan näyttänyt kovin terveeltä. Mun ja sukelluskaverini missioksi nousikin pelastaa löytämämme merihevonen, sillä se oli aivan liian matalalla hiekkapohjalla. Kuljetimme sen riutan saloihin jonnekin keskelle kasvustoa ja iloksemme se muuttui paljon pirteämmäksi ja laukkasi (öö..) tiehensä. Hip hip hurraa.
Olisin halunnut sukeltaa vähän kurssia enemmänkin, mutta ikävä kyllä korvani tulehtui. Siis ei se aiemmin kipeä korva, vaan tällä kertaa asialla oli vasen. Olisin varmaan saanut tulehduksen kuriin heti, jos olisin käyttänyt aiemmin lääkäriltä saamiani korvatippoja, mutta olin kymmenen minuutin pakkaamistaukonani tietenkin ne unohtanut.
No, ajattelin, kai tuo korva nyt kestää HK:n paluuseen saakka. Oikea korva ei tulehduksessaan koskaan ehtinyt kipuilla, kun suuntasin lääkäriin heti kun tiesin, mistä on kyse. Vasen muuttui niin epämukavaksi, että oli pakko alkaa ottaa yhtäaikaa parasetamolia ja ibuprofeenia maksiannokset ja toivoa, että apteekin reseptivapaat tipat toimii... Aika kivuliasta on ollut. Kai se pian nyt lääkkeillä paranee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti