Mulla ei oikeesti ole aikaa tehdä puoliakaan siitä, mihin oon taas tänään onnistunut kuluttaan aikaa (jonkun rändömtutun 100 lomakuvaa fabossa, kymmenen vuohenjuustoreseptiä ja pari kynsiblogia, vaikken ees lakkaa kynsiäni), mutta olen aina ollut tosi tehokas prokrastinoimaan, niin menköön!
Sää on ollut koko viikon melko kurja, millä ei sinänsä ole väliä, koska esseiden määrä on painostanut istumaan sisällä ja tuottamaan hienostunutta akateemista tekstiä. Eilen kuitenkin kurssikaveri sai suostuteltua mut ulos. Kaduin sitä heti ulos astuttuani, sillä taivaalta pyrytti lunta ja maa oli loskanen. Mentiin sitten Boteco-nimiseen ravintolaan Merchant Cityyn ja kenkäni oli puolimärät sinne päästyämme. Lähdin mukaan lähinnä kohteliaisuudesta, koska oon hengannut tän tyypin kanssa viimeksi viime vuonna, eikä se silloinkaan ollut kovin hauskaa seuraa. Oon kuitenkin aina valmis uskomaan, että ihmiset muuttuisi jossain aikajaksossa mielenkiintosemmiksi! Hän vastaa kovin paljon mun stereotypiaani bulgarialaisista ja romanialaisista (päänsisäinen jakoni on yhdistänyt nämä kaksi maata samaksi kulttuurilliseksi alueeksi): paljon meikkiä, kirosanoja, vähän suvaitsemattomat mielipiteet ja kehnohko englanti. No, stereotypiat sikseen. Hänen suurin muutoksensa viime vuodesta oli se, että hän vihasi skotlantilaisia nykyään. Mä vaan nyökkäilin, koska mulla ei nyt liiemmin pahaa sanottavaa tämän maan väestöstä ole. Tämä on muuten aika usein puheeksi nouseva aihe... Oon ollut vastaavassa keskustelussa kahdesti aiemminkin, eikä nää siis ole mitään humoristisia höpinöitä. Ineskin sanoi, että on ainakin pari kertaa ollut mamuseurueessa, jossa muut on alkanut yhtäkkiä avautumaan pattoutuneista tunteistaan valtaväestöä kohtaan. Tervetuloa Skotlantiin, jossa maahanmuuttajat vihaavat Sinua!
Seurue suureni hieman ja yritin osallistua keskusteluihin, mutta taisin olla vähän eri aallonpituuksilla muiden kanssa. Muut kertoilivat syövänsä ulkona vähintään pari kertaa viikossa ja muutenkin laveammista elämäntyyleistään. Mä käyn Aldissa ruokaostoksilla, viikossa kuluu £10-15 ruokaan ja usein syön kuulkaa puuroa! Kurssikaveri esitteli laukkuaan ja lompakkoaan, kun ne oli niiiin hienot, vaikka ne olikin sitten siis vaan jotkut kopioversiot Alviero Martinin karttakuosista... Ei sopinut ollenkaan yhteen heidän elitististen lomamatkasuunnitelmiensa kanssa! Tää mun kurssikaverini myös halasi oikein sydämellisesti jokaista tapaamaansa tyyppiä, mikä oli vähän kiusallista, kun itse en tällasena jurona länsisuomalaisena harrasta tuntemattomien rutistelua. Yritin siinä sitten keksiä jotain rentoja ja sulavia tervehdyksiä, näytti varmasti hyvin luontevalta :D Siirryttiin johonkin collegelandin pippaloihin, joissa yks ecuadorilainen mies seurueestamme yritti saada mua pummimaan kanssaan tuntemattomilta juomia. Mua vähän nauratti se, kun ehdotus tuntui musta tosi sopimattomalta ja hän vaan intti, että joo joo, mennään. Lähdin kuitenkin aika pian kotiin, kun kengät oli jo litimärät ja nyt olis tosi huono aika sairastua.
Loppuviikonlopuksi olen lukittautunut huoneeseeni kera rooiboos ja Pink Floyd, koska tiistaina on taloustieteen tentti, torstaina esseen DL ja perjantaina toisen esseen palautuspäivä... Ja eilenkin piti palauttaa essee! Teoriassa jos menestyisin tuossa tentissä, saisin vapautuksen loppukokeesta, joka olis kyllä tosi hienoa, koska oon ihan surkea taloustieteessä.
Mutta, huhtikuussa on kahden viikon pääsiäisloma! Ollaan suunniteltu Inesin kans kaikkea kivaa puuhaa. Sen jälkeen on kanssa mukavaa, koska kaverini Suomesta tulee käymään. Kevättä kohti :)
lauantai 23. maaliskuuta 2013
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Disease is growing, it's epidemic
Voi voi voi...
Mitä olenkaan saanut selville kanssaihmisistäni. En tiedä, uskaltaako niille edes nauraa! Ihmisten yleistietämyksen heikkous täällä on muokannut kuvaani maailmasta melko lailla. En voi alkaa kutsumaan joka toista vastaantulijaa tyhmäksi, joten asteikon on täytynyt laajeta merkittävästi. Uusia luokkia tietämättömyyden ja tyhmyyden rinnalla onkin 'peruna' ja 'ameeba'.
Tämähän lähti siis käyntiin siitä, kun viime postauksessakin valitin, että ryhmäläiseni eivät olleet kuulleet Aurinkokuninkaasta tai Stalinista. Yritin tuloksetta vakuutella itselleni, että hei kulttuurierot, varmasti nämä tyypit tietää mua ja puolta Suomea paremmin jostain toisesta aiheesta. Kuten Geordie Shoresta!
Kämppikseni K ei myöskään ollut koskaan kuullut kenestäkään Ludvigista, mutta Stalinin hän tiesi luojan kiitos. Olen tässä parin päivän aikana saanut esimerkkejä ihmisten yleistietoudesta ja oloni on muuttunut hieman yksinäiseksi. Nimenomaan yksinäiseksi. Mitään ylemmyydentuntoa siitä ei saa, että keskustelukumppani ei tiedä mikseivät astronautit ole käyneet auringossa. Olenko kenties eri ihmislajia? Onhan muitakin minunlaisiani? Ottakaa yhteyttä!
Saan ihan hirveästi huonoa karmaa tai jotakin lähimmäisilleni nauramisesta, mutta kun kämppikseni PO, jonka jutut annan yleensä valua yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, koska se ei yleensä ihan mieti, mitä puhuu (West Endissä oli raiskaussarja ja PO nauroi hillittömästi kun kuvitteli miten I tai K reagois jos niitä yritettäis raiskata.. Mulla oli vähän vaikeuksia liittyä tähän ilonpitoon.) on antanut muutaman aika hillittömän esimerkin yleistiedoistaan. En muista mitä keskusteltiin K:n kanssa keittiössä, mutta alkuräjähdys siihen jotenkin liittyi. PO kysyi, mikä se oli. Koska PO opiskelee fysiikkaa, oletin ettei se vaan tiennyt englanninkielistä ilmaisua, joten tarjosin saksankielistä vastinetta. Never heard. Kirjoitin sen vielä paperille siltä varalta, että peruna-suussa-lausumiseni ei ole kauhean selvää. K alkoi sitten selittää tätä juttua hänelle, melko samaan tapaan mitä mä selitin aiheesta viime kesänä 9-vuotiaalle pikkuveljelleni.
Toisen kerran puheeksi tuli maantieto, tästä on jo vähän aikaa ja Maike Saksasta oli kanssa täällä vielä silloin. Puhuttiin jotain Eurooppaan liittyvää ja kävi ilmi, että kumpikaan, ei M eikä PO, osannut nimetä Saksan naapurivaltioita! PO tarjosi Italiaa ja Valko-Venäjää, M Venäjää. Kummallakaan ei myöskään ollut mitään hajua siitä, mitä Hitlerille kävi, mutta molemmat kuitenkin uskoivat, ettei äijä enää ole hengissä!
Ihan vähän aikaa sitten puhuttiin uskonnosta. Meillä on välillä vähän vakavia nää keittiökeskustelut :D
Tässä keskustelussa PO totesi olevansa kristitty, mutta ettei usko Jeesukseen.
Ei usko Jeesukseen.
Kristitty.
Mistähän se kuvittelee sen 'Christ'-osan tulevan christianiin!
Alan ymmärtää, miten Suomi pärjää Pisan testeissä sun muissa! Syy ei ole, että me oltais jotenkin supernerokkaita tai hyviä, vaan oletan että kaikki muut on vaan niin hitosti huonompia. Olin mieluusti syyttämässä koulujärjestelmää tästä, että kyllä nyt on jotain vikana, mutta yks kurssitoverini Bulgariasta sanoi, että heidän systeeminsä on ihan paska, mutta hänkin tietää, ettei Venäjä ja Saksa ole vierekkäin. Hänellä oli antaa vielä aivottomampia esimerkkejä kanssaihmisistämme: hänen skottikämppiksensä, kysyttäessä Britannian pääkaupunkia vastasi ihan tosissaan, että Englanti. No niin, aivopieru, eikö joo? Joohan?? Tyypille huomautettiin, niin että se Englantihan on tuo eteläinen osa Britanniaa, nyt haettiin pääkaupunkia. 'Ai niin joo', vastaa tyyppi. 'Edinburgh!'.
Toinen kaverini tuttu taas väitti sinnikkäästi, että aurinko kiertää maata ja joka planeetalla on oma aurinko! Onko nää ihmiskunnan valioyksilöt vaan sattumalta kasaantunut lähipiiriin, vai onko tilanne muuallakin yhtä pöhkö?
K puolustelee mulle, että vika ei ole systeemissä, vaan että jotkut ihmiset ei vaan ole kiinnostunut kaikesta. Että jotkut ihmiset ei vaan ole kiinnostuneet oppimaan tietyistä asioista, ja että niitä on paljon. Että nämä ihmiset voivat menestyä muuten elämässään, koska kaikki tieto ei yksinkertaisesti ole tarpeellista! (kuulosti vähän samalta kun mun perustelut 10-vuotiaana, että miksi jotkut kouluaineet oli ihan turhia) Eikö teillä Suomessa ole tälläisiä ihmisiä?
En tiedä! Onko meillä suuri joukko terveitä aikuisia, jotka luulisi Suomen ja vaikka Puolan olevan naapurimaita? Oma kaveripiirini on koulutustasoltaan hyvin laidasta laitaan ja tuttavapiiristä löytyy monta helmeä, joita olen kuvitellut antiesimerkeiksi järjen jättiläisyydestä, mutta kenenkään en ole koskaan kuullut lausuvan mitään yhtä päätöntä ääneen, kuin mitä täällä olen saanut kuulla. Luulin oman epic failini olleen, etten ennen tänne tuloa tiennyt, kuka Britannian pääministeri oli. Se ei tunnu enää kovin merkittävältä tietämättömyydeltä...
Ehkä me Suomessa ollaan parempia piilottamaan tyhmät ihmisemme tai oma osaamattomuutemme!
Joo... Ja Strathclyde ei tosiaan ole mikään huono yliopisto. Varsinkin mun ja PO:n kurssit on tosi arvostettuja, jonne tarvii hyvät arvosanat sisällepääsyyn. Millaistakohan meno on kehnotasoisissa yliopistoissa? Toisaalta, tässähän voi alkaa pitämään itseään melkein älykkäänä!
Mitä olenkaan saanut selville kanssaihmisistäni. En tiedä, uskaltaako niille edes nauraa! Ihmisten yleistietämyksen heikkous täällä on muokannut kuvaani maailmasta melko lailla. En voi alkaa kutsumaan joka toista vastaantulijaa tyhmäksi, joten asteikon on täytynyt laajeta merkittävästi. Uusia luokkia tietämättömyyden ja tyhmyyden rinnalla onkin 'peruna' ja 'ameeba'.
Tämähän lähti siis käyntiin siitä, kun viime postauksessakin valitin, että ryhmäläiseni eivät olleet kuulleet Aurinkokuninkaasta tai Stalinista. Yritin tuloksetta vakuutella itselleni, että hei kulttuurierot, varmasti nämä tyypit tietää mua ja puolta Suomea paremmin jostain toisesta aiheesta. Kuten Geordie Shoresta!
Kämppikseni K ei myöskään ollut koskaan kuullut kenestäkään Ludvigista, mutta Stalinin hän tiesi luojan kiitos. Olen tässä parin päivän aikana saanut esimerkkejä ihmisten yleistietoudesta ja oloni on muuttunut hieman yksinäiseksi. Nimenomaan yksinäiseksi. Mitään ylemmyydentuntoa siitä ei saa, että keskustelukumppani ei tiedä mikseivät astronautit ole käyneet auringossa. Olenko kenties eri ihmislajia? Onhan muitakin minunlaisiani? Ottakaa yhteyttä!
Saan ihan hirveästi huonoa karmaa tai jotakin lähimmäisilleni nauramisesta, mutta kun kämppikseni PO, jonka jutut annan yleensä valua yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, koska se ei yleensä ihan mieti, mitä puhuu (West Endissä oli raiskaussarja ja PO nauroi hillittömästi kun kuvitteli miten I tai K reagois jos niitä yritettäis raiskata.. Mulla oli vähän vaikeuksia liittyä tähän ilonpitoon.) on antanut muutaman aika hillittömän esimerkin yleistiedoistaan. En muista mitä keskusteltiin K:n kanssa keittiössä, mutta alkuräjähdys siihen jotenkin liittyi. PO kysyi, mikä se oli. Koska PO opiskelee fysiikkaa, oletin ettei se vaan tiennyt englanninkielistä ilmaisua, joten tarjosin saksankielistä vastinetta. Never heard. Kirjoitin sen vielä paperille siltä varalta, että peruna-suussa-lausumiseni ei ole kauhean selvää. K alkoi sitten selittää tätä juttua hänelle, melko samaan tapaan mitä mä selitin aiheesta viime kesänä 9-vuotiaalle pikkuveljelleni.
Toisen kerran puheeksi tuli maantieto, tästä on jo vähän aikaa ja Maike Saksasta oli kanssa täällä vielä silloin. Puhuttiin jotain Eurooppaan liittyvää ja kävi ilmi, että kumpikaan, ei M eikä PO, osannut nimetä Saksan naapurivaltioita! PO tarjosi Italiaa ja Valko-Venäjää, M Venäjää. Kummallakaan ei myöskään ollut mitään hajua siitä, mitä Hitlerille kävi, mutta molemmat kuitenkin uskoivat, ettei äijä enää ole hengissä!
Ihan vähän aikaa sitten puhuttiin uskonnosta. Meillä on välillä vähän vakavia nää keittiökeskustelut :D
Tässä keskustelussa PO totesi olevansa kristitty, mutta ettei usko Jeesukseen.
Ei usko Jeesukseen.
Kristitty.
Mistähän se kuvittelee sen 'Christ'-osan tulevan christianiin!
Alan ymmärtää, miten Suomi pärjää Pisan testeissä sun muissa! Syy ei ole, että me oltais jotenkin supernerokkaita tai hyviä, vaan oletan että kaikki muut on vaan niin hitosti huonompia. Olin mieluusti syyttämässä koulujärjestelmää tästä, että kyllä nyt on jotain vikana, mutta yks kurssitoverini Bulgariasta sanoi, että heidän systeeminsä on ihan paska, mutta hänkin tietää, ettei Venäjä ja Saksa ole vierekkäin. Hänellä oli antaa vielä aivottomampia esimerkkejä kanssaihmisistämme: hänen skottikämppiksensä, kysyttäessä Britannian pääkaupunkia vastasi ihan tosissaan, että Englanti. No niin, aivopieru, eikö joo? Joohan?? Tyypille huomautettiin, niin että se Englantihan on tuo eteläinen osa Britanniaa, nyt haettiin pääkaupunkia. 'Ai niin joo', vastaa tyyppi. 'Edinburgh!'.
Toinen kaverini tuttu taas väitti sinnikkäästi, että aurinko kiertää maata ja joka planeetalla on oma aurinko! Onko nää ihmiskunnan valioyksilöt vaan sattumalta kasaantunut lähipiiriin, vai onko tilanne muuallakin yhtä pöhkö?
K puolustelee mulle, että vika ei ole systeemissä, vaan että jotkut ihmiset ei vaan ole kiinnostunut kaikesta. Että jotkut ihmiset ei vaan ole kiinnostuneet oppimaan tietyistä asioista, ja että niitä on paljon. Että nämä ihmiset voivat menestyä muuten elämässään, koska kaikki tieto ei yksinkertaisesti ole tarpeellista! (kuulosti vähän samalta kun mun perustelut 10-vuotiaana, että miksi jotkut kouluaineet oli ihan turhia) Eikö teillä Suomessa ole tälläisiä ihmisiä?
En tiedä! Onko meillä suuri joukko terveitä aikuisia, jotka luulisi Suomen ja vaikka Puolan olevan naapurimaita? Oma kaveripiirini on koulutustasoltaan hyvin laidasta laitaan ja tuttavapiiristä löytyy monta helmeä, joita olen kuvitellut antiesimerkeiksi järjen jättiläisyydestä, mutta kenenkään en ole koskaan kuullut lausuvan mitään yhtä päätöntä ääneen, kuin mitä täällä olen saanut kuulla. Luulin oman epic failini olleen, etten ennen tänne tuloa tiennyt, kuka Britannian pääministeri oli. Se ei tunnu enää kovin merkittävältä tietämättömyydeltä...
Ehkä me Suomessa ollaan parempia piilottamaan tyhmät ihmisemme tai oma osaamattomuutemme!
Joo... Ja Strathclyde ei tosiaan ole mikään huono yliopisto. Varsinkin mun ja PO:n kurssit on tosi arvostettuja, jonne tarvii hyvät arvosanat sisällepääsyyn. Millaistakohan meno on kehnotasoisissa yliopistoissa? Toisaalta, tässähän voi alkaa pitämään itseään melkein älykkäänä!
torstai 14. maaliskuuta 2013
Sun mahtis on jatkuva aikojen taa... NOT!
Me saatiin joskus viime joulukuussa tällainen luova projekti managementiin ja olin ensiksi ihan innoissani, koska hei, jotain muuta kuin esseitä ja raportteja! No sitten tietenkin selvisi kuinka tuskastuttavaa on tehdä luovia töitä ihmisten kanssa, jotka eivät ole mitenkään luovia. Meidät on aineen tutoriaaleihin jaettu muutenkin kuuden ihmisen yksikköihin ja omassani olo on ollut välillä melkoista kärvistelyä. Joka tutoriaalissa (niitä on yks joka parillinen viikko) meidän on pitänyt tehdä tehtäviä liittyen case study:n, yleensä yhteen, kahteen tosi tylsään ja naurettavan pitkään akateemiseen artikkeliin. Aikaa on vähän, tehtäviä on paljon ja jokainen vaikuttaa kurssiarvosanaan. No, tässä ryhmässä on kaksi bulgarialaista. Toinen on kiva, toinen ei. En nyt haluaisi yleistää, mutta tapaamieni romanialaisten ja bulgarialaisten kanssa on ollut lähes poikkeuksetta tosi hankala tehdä yhteistyötä, koska he eivät kuuntele tai hyväksy muita kuin omia ideoitaan. On tosi tuskastuttavaa tehdä tehtäviä, jos toinen ei ymmärrä kysymystä, vaan tulkitsee sitä jollain ihan abstraktilla, tosi hankalalla tapaa, eikä ole valmis kuuntelemaan tarkennusta, että mistä tässä on kyse. Olen tästä päätellyt, että tänne valikoituu vain tietynlaisia kaakkoiseurooppalaisia. Rikkaiden perheiden primadonnia.
Eli siis kenenkään muun ideoilla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän piti tehdä asiat tämän yhden tytön mielen mukaan. Koska ryhmästä löytyy myös brittityttö, joka on hirvittävä drama queen, meillä on ollut tälläsiä jännittäviä puhumattomuuden jaksoja tässä projektissa. Sitten on kaksi skottipoikaa, jotka ei luonnollisestikaan kommentoi mihinkään tai tee mitään. Aina kun on pitänyt tavata, joku jättää tulematta joko antamatta mitään syytä tai sitten jonkun ihan naurettavan syyn varjolla ("Oli nälkä niin piti mennä syömään"). Jos nähdään toisiamme, ei voida moikata... On ollut hyvin hankala saada mitään aikaiseksi, varsinkin kun yksi vielä valittaa tuutorille, että kun hän yksin tekee kaiken, byhyy, eikä kukaan tee mitään ja kaikki on vaan hänelle ilkeitä, mikä ei nyt sekään ole totta. Sitten kun tavataan, aika käytetään muiden tekemisten arvosteluun! Jos joku poistuu vaikka vessaan, häntä aletaan haukkumaan. Hyvä tiimihenki jee jee...
Meillä on esitelmämme lopussa pieni talkshow, jossa on sitten kolme johtamisen tyyliä hahmoina (autocratic, democratic & laissez-fare), johon mä kirjotin käsikirjotuksen. Mun oli tarkoitus kertoa tästä ideasta kun tavattiin, mutta muut olivat ystävällisesti käyneet sitä jo läpi 20 minuuttia ja syynänneet läpi kaikki heittomerkkivirheeni. Tekstiä oli siis kolme sivua, joten ihan hirveän montaa niitä ei voinut olla. Draamaqueen oli ystävällisesti alleviivannut jokaisen kulttuuriviittauksen, koska hän ei ymmärtänyt niitä. Hankalimmaksi tässä osoittautui repla, jossa autokraattinen pomo huomauttaa tietämättömyyttään, että vaikkei välitäkään pahemmin työntekijöidensä mielipiteistä, uskoo heidän olevan firman systeemiin tyytyväisiä, koska ovat antaneet hänelle lempinimen Aurinkokuningas. Se varmasti tarkoittaa sitä, että kaikki on yrityksessä kohdallaan!
Ongelmaksi muodostui siis, ettei kukaan ryhmämme briteistä tiennyt kenestäkään Aurinkokuninkaasta. Kokeilin varovasti, että niin Ludvig XIV, mutta ilmeisesti tämä ei kuulunut heidän historianopetukseensa. Olin vähän hämmentynyt, mutta päätin sitten muuttaa esimerkin tunnetummaksi. Kyselin vähän, että mitä teillä sitten opetettiin historiassa ja kuulemma 'kaikki tärkeät jutut, kuten toinen maailmansota', joten tämän inspiroimana vaihdoin Aurinkokuninkaan Staliniin! Isä aurinkoinen! Saatatte arvatakin jo, mitä kävi. En nyt haluaisi arvostella näin suorasukaisesti jonkun valtion koulutusjärjestelmää, mutta miten hitossa eurooppalaiset yliopisto-opiskelijat ei tiedä, kuka Stalin on??? Olin ihan pöllämystynyt tästä! ＼(゜ロ＼)(／ロ゜)／
Katherine sitten selitti mulle, että niin kun heillä oli historia vain valinnaisena ja silloinkin sitä oli vain tunti viikossa... Mulle alkoi pikkuhiljaa valottumaan, miten pärjäsin syksyn historian valinnaiskurssillani niin hyvin: Tiesin varmaan enemmän ennakkoon kuin koko muu 100-henkinen luokka yhteensä! Nuoria ei kuulu päästää koulusta pois 17-vuotiaina, jos ne ei ole koskaan kuulleet Stalinista. Hitto, tämä koko juttu meni niin pääni ylitse, että julistin perustavani historiakerhon yliopistoon, johon jokaisen on pakko liittyä! Ei, vaan urani tulkoon olemaan yliopiston admissions officessa, ja jokaista hakemusta käsitellessäni teen muutaman yleissivistyskysymyksen. Jos vastaa väärin, takaisin koulunpenkille! ＼(◎o◎)／！
Okei, nyt lopetan tän dramaattisen mesoamisen. Vaihdoin siis esimerkkiä kolmannen kerran. Nyt se on Voldemort ja tää tuntuu melko surkuhupaisalta. Mun on vähän hankala sulattaa koko juttua.
Eli siis kenenkään muun ideoilla ei ollut mitään merkitystä, koska meidän piti tehdä asiat tämän yhden tytön mielen mukaan. Koska ryhmästä löytyy myös brittityttö, joka on hirvittävä drama queen, meillä on ollut tälläsiä jännittäviä puhumattomuuden jaksoja tässä projektissa. Sitten on kaksi skottipoikaa, jotka ei luonnollisestikaan kommentoi mihinkään tai tee mitään. Aina kun on pitänyt tavata, joku jättää tulematta joko antamatta mitään syytä tai sitten jonkun ihan naurettavan syyn varjolla ("Oli nälkä niin piti mennä syömään"). Jos nähdään toisiamme, ei voida moikata... On ollut hyvin hankala saada mitään aikaiseksi, varsinkin kun yksi vielä valittaa tuutorille, että kun hän yksin tekee kaiken, byhyy, eikä kukaan tee mitään ja kaikki on vaan hänelle ilkeitä, mikä ei nyt sekään ole totta. Sitten kun tavataan, aika käytetään muiden tekemisten arvosteluun! Jos joku poistuu vaikka vessaan, häntä aletaan haukkumaan. Hyvä tiimihenki jee jee...
Meillä on esitelmämme lopussa pieni talkshow, jossa on sitten kolme johtamisen tyyliä hahmoina (autocratic, democratic & laissez-fare), johon mä kirjotin käsikirjotuksen. Mun oli tarkoitus kertoa tästä ideasta kun tavattiin, mutta muut olivat ystävällisesti käyneet sitä jo läpi 20 minuuttia ja syynänneet läpi kaikki heittomerkkivirheeni. Tekstiä oli siis kolme sivua, joten ihan hirveän montaa niitä ei voinut olla. Draamaqueen oli ystävällisesti alleviivannut jokaisen kulttuuriviittauksen, koska hän ei ymmärtänyt niitä. Hankalimmaksi tässä osoittautui repla, jossa autokraattinen pomo huomauttaa tietämättömyyttään, että vaikkei välitäkään pahemmin työntekijöidensä mielipiteistä, uskoo heidän olevan firman systeemiin tyytyväisiä, koska ovat antaneet hänelle lempinimen Aurinkokuningas. Se varmasti tarkoittaa sitä, että kaikki on yrityksessä kohdallaan!
Ongelmaksi muodostui siis, ettei kukaan ryhmämme briteistä tiennyt kenestäkään Aurinkokuninkaasta. Kokeilin varovasti, että niin Ludvig XIV, mutta ilmeisesti tämä ei kuulunut heidän historianopetukseensa. Olin vähän hämmentynyt, mutta päätin sitten muuttaa esimerkin tunnetummaksi. Kyselin vähän, että mitä teillä sitten opetettiin historiassa ja kuulemma 'kaikki tärkeät jutut, kuten toinen maailmansota', joten tämän inspiroimana vaihdoin Aurinkokuninkaan Staliniin! Isä aurinkoinen! Saatatte arvatakin jo, mitä kävi. En nyt haluaisi arvostella näin suorasukaisesti jonkun valtion koulutusjärjestelmää, mutta miten hitossa eurooppalaiset yliopisto-opiskelijat ei tiedä, kuka Stalin on??? Olin ihan pöllämystynyt tästä! ＼(゜ロ＼)(／ロ゜)／
Katherine sitten selitti mulle, että niin kun heillä oli historia vain valinnaisena ja silloinkin sitä oli vain tunti viikossa... Mulle alkoi pikkuhiljaa valottumaan, miten pärjäsin syksyn historian valinnaiskurssillani niin hyvin: Tiesin varmaan enemmän ennakkoon kuin koko muu 100-henkinen luokka yhteensä! Nuoria ei kuulu päästää koulusta pois 17-vuotiaina, jos ne ei ole koskaan kuulleet Stalinista. Hitto, tämä koko juttu meni niin pääni ylitse, että julistin perustavani historiakerhon yliopistoon, johon jokaisen on pakko liittyä! Ei, vaan urani tulkoon olemaan yliopiston admissions officessa, ja jokaista hakemusta käsitellessäni teen muutaman yleissivistyskysymyksen. Jos vastaa väärin, takaisin koulunpenkille! ＼(◎o◎)／！
Okei, nyt lopetan tän dramaattisen mesoamisen. Vaihdoin siis esimerkkiä kolmannen kerran. Nyt se on Voldemort ja tää tuntuu melko surkuhupaisalta. Mun on vähän hankala sulattaa koko juttua.
Isä aurinkoinen rakastaa sinua!
Itse esitelmä on huomenna ja sitten voin toivoakseni sanoa hyvästit näille ihmisille. Meillä on muutenkin käsikirjoituksen kanssa ongelmia, koska draamaqueen, joka huom. valitsi itse roolinsa ja heti ensimmäisenä, pitää osaansa liian nolona, eikä suostu sanomaan siksi kaikkia repliikkejä, koska esimerkiksi "Oh dear" ei voisi koskaan kuulua hänen normaaliin sanavarastoonsa... Ärsyttävä bulgarialainen taas on ottanut vapauksia koristella omia repliikkejään kirosanoilla, koska koko juttu on tietty paljona hauskempi, jos hän puhuttelee muita as bitches.
Yhyy... Kevätloma, tule jo!
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Olen minä sua kattellut, niin
Mun on pitänyt tulla tänne valittaan surkeudestani jo keskiviikosta lähtien, mutta kädet alkaa vasta nyt oleen siinä kunnossa, että jaksan kirjoittaa mitään.
Olin keskiviikkona bodypumpissa ja elin jossain harhakuvitelmassa, että olen He-Man... Tein ihan liian lujaa ja liioilla painoilla, hyvä etten pyörtynyt. Hurjasta venyttelystä huolimatta lihaskipu oli seuraavasta päivästä alkaen sellainen, että hienomotoriset toiminnot, kuten hampaiden pesu, on ollut erittäin haastavia. Olen välillä huutanut Inesiä avaamaan mulle ovia ja jos näkisitte mut ja I:n seisomassa vierekkäin niin tajuaisitte täydellisesti tilanteen säälittävyyden. Sitten hampaani alkoi särkeä hirvittävästi, epäilemättä kehnosta harjaamisesta johtuen, jolloin jouduin ottamaan selvää, miten hammashuolto täällä pelaa. Kun olin jahkailtuani viimein valmis soittamaan hammaslääkäriin, oli perjantai kello kuusi ja olivat pistäneet pillit pussiin viikonlopun ajaksi! Miten sattuikaan... Soitettava sinne kuitenkin on ja koko viikonlopun olen katunut omaa toimettomuuttani. Hammassärky on sellainen, että epäilen heidän asemalla repivän useamman hampaan pois. Mulla oli vielä viime elokuussa hammasraudat, niin voisin tietenkin saman tien siirtyä tekareihin.
Päätinkin siis liittyä sellitovereideni seuraan ja lähteä Unionille Mexican Fiesta Friday:n. Tässä sen mainos:
Meidän huomiomme kiinnittyi lähinnä kohtaan free food. No todellisuudessa 'food' tässä yhteydessä tarkotti tortillasipsejä. Meininki ei ollut järin meksikolainen ainakaan musiikin puolesta, mutta koska kukaan meistä ei tiennyt mitään meksikolaisesta musiikista, emme sitä osanneet kaivatakkaan. Naapuripöydässä istui international society ja kävin siellä välillä iloisesti haastelemassa. Ensin sain ilmaisen juoman, sitten toisen ilmaisen juoman ja lopulta ilmaiset juomat koko seitsemän hengen seurueelleni. Ei vastalauseita!
Iloinen illanviettomme katkesi palohälytykseen! Koko paikka tyhjennettiin ja K yritti tuloksetta synnyttää paniikkia. Odotimme ulkona jännittyneinä draamaa, liekkejä ja palokuntaa, mutta paloautot kävivät vain kääntymässä pihassa ja poistuivat sitten. Väärä hälytys! Siirryin tästä sitten kotosalle, jossa huomasin, että meidän ryhmäesseestä MDP:n puuttui loppukappale ja referenssit. Deadlineen oli tunti, joten päätin uhmata särkeviä jäseniäni ja kenties hienoista hiprakkaani kirjoittamalla jutun loppuun. Miten hienoa! Juuri näin tieteellistä tekstiä tuotetaan!
Meillä on täällä käymässä yks PO:n kaveri Saksasta ja kaverin kaveri. Näistä tyypeistä on ollut hupia! Ensinnäkin, ne saa mun puolesta olla vaikka loppuvuoden, koska ne tiskaa ja siivoo keittiötä aika tiuhaan. Siks toisekseen, toinen heistä alkoi strippaamaan kun istuttiin baarissa. Joku ranskalainen biisi alkoi soimaan ja tää kaveri kiipesi pöydälle ja alkoi esiintyä kappaleen tahtiin. Oli melko ilmiselvää, ettei ollut ensi kertaa asialla. Siinä kohtaa, kun vyö lähti ja alettiin riisumaan housuja, jouduttiin kiskoon kaveri alas ettei saataisi porttikieltoa paikkaan. Hän on myös muuten absolutisti.
Muuten olen maannut sängyssä, potenut kaikenlaista särkyä katsoen Youtubesta muumeja ja feminismivideoita naishahmoista videopeleissä. Välillä yritän tasoittaa mökötystäni kuuntelemalla Tuu mun vaimoksein, mutta koska poltin äsken ruokaa laittaessa käteni, aion angstata sitä lopun päivää. Huomenna voin sitten aloittaa synkistelyn siitä, kuinka jäljessä olen kaiken kipuilun takia.
Olin keskiviikkona bodypumpissa ja elin jossain harhakuvitelmassa, että olen He-Man... Tein ihan liian lujaa ja liioilla painoilla, hyvä etten pyörtynyt. Hurjasta venyttelystä huolimatta lihaskipu oli seuraavasta päivästä alkaen sellainen, että hienomotoriset toiminnot, kuten hampaiden pesu, on ollut erittäin haastavia. Olen välillä huutanut Inesiä avaamaan mulle ovia ja jos näkisitte mut ja I:n seisomassa vierekkäin niin tajuaisitte täydellisesti tilanteen säälittävyyden. Sitten hampaani alkoi särkeä hirvittävästi, epäilemättä kehnosta harjaamisesta johtuen, jolloin jouduin ottamaan selvää, miten hammashuolto täällä pelaa. Kun olin jahkailtuani viimein valmis soittamaan hammaslääkäriin, oli perjantai kello kuusi ja olivat pistäneet pillit pussiin viikonlopun ajaksi! Miten sattuikaan... Soitettava sinne kuitenkin on ja koko viikonlopun olen katunut omaa toimettomuuttani. Hammassärky on sellainen, että epäilen heidän asemalla repivän useamman hampaan pois. Mulla oli vielä viime elokuussa hammasraudat, niin voisin tietenkin saman tien siirtyä tekareihin.
Päätinkin siis liittyä sellitovereideni seuraan ja lähteä Unionille Mexican Fiesta Friday:n. Tässä sen mainos:
Meidän huomiomme kiinnittyi lähinnä kohtaan free food. No todellisuudessa 'food' tässä yhteydessä tarkotti tortillasipsejä. Meininki ei ollut järin meksikolainen ainakaan musiikin puolesta, mutta koska kukaan meistä ei tiennyt mitään meksikolaisesta musiikista, emme sitä osanneet kaivatakkaan. Naapuripöydässä istui international society ja kävin siellä välillä iloisesti haastelemassa. Ensin sain ilmaisen juoman, sitten toisen ilmaisen juoman ja lopulta ilmaiset juomat koko seitsemän hengen seurueelleni. Ei vastalauseita!
Iloinen illanviettomme katkesi palohälytykseen! Koko paikka tyhjennettiin ja K yritti tuloksetta synnyttää paniikkia. Odotimme ulkona jännittyneinä draamaa, liekkejä ja palokuntaa, mutta paloautot kävivät vain kääntymässä pihassa ja poistuivat sitten. Väärä hälytys! Siirryin tästä sitten kotosalle, jossa huomasin, että meidän ryhmäesseestä MDP:n puuttui loppukappale ja referenssit. Deadlineen oli tunti, joten päätin uhmata särkeviä jäseniäni ja kenties hienoista hiprakkaani kirjoittamalla jutun loppuun. Miten hienoa! Juuri näin tieteellistä tekstiä tuotetaan!
Meillä on täällä käymässä yks PO:n kaveri Saksasta ja kaverin kaveri. Näistä tyypeistä on ollut hupia! Ensinnäkin, ne saa mun puolesta olla vaikka loppuvuoden, koska ne tiskaa ja siivoo keittiötä aika tiuhaan. Siks toisekseen, toinen heistä alkoi strippaamaan kun istuttiin baarissa. Joku ranskalainen biisi alkoi soimaan ja tää kaveri kiipesi pöydälle ja alkoi esiintyä kappaleen tahtiin. Oli melko ilmiselvää, ettei ollut ensi kertaa asialla. Siinä kohtaa, kun vyö lähti ja alettiin riisumaan housuja, jouduttiin kiskoon kaveri alas ettei saataisi porttikieltoa paikkaan. Hän on myös muuten absolutisti.
Muuten olen maannut sängyssä, potenut kaikenlaista särkyä katsoen Youtubesta muumeja ja feminismivideoita naishahmoista videopeleissä. Välillä yritän tasoittaa mökötystäni kuuntelemalla Tuu mun vaimoksein, mutta koska poltin äsken ruokaa laittaessa käteni, aion angstata sitä lopun päivää. Huomenna voin sitten aloittaa synkistelyn siitä, kuinka jäljessä olen kaiken kipuilun takia.
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Laupiaat lätyt
On päässyt käymään niin, että yhteisöstämme poistui eräs.
Nimittäin M, jota olen kutsunut pääni sisällä (koska olen ylen ystävällinen ja sympaattinen luonne) hoboksi, eli kodittomaksi, otti ja muutti pois! Emme olleet ihan hirvittävän surullisia tästä. Itse asiassa pidimme bileet, joita siivitti neljän ruokalajin ravintolaillallinen K:n miesystävän ravintolasta. En ole ikinä syönyt niin hyviä simpukoita!
Mikä sitten johti tähän dramaattiseen juonenkäänteeseen?
No, viikko oli siihen saakka ollut kovin normaali. Tämä eräs ei edelleenkään vetänyt vessaa jälkeensä tai tiskannut astioitaan. Keittoa ja puuroa syötiin haarukoilla, koska kaikki lusikat olivat poissa, senkin jälkeen kun asiasta oltiin sanottu kolmesti. K itki itsensä uneen ja PO nirskutteli hampaitaan kiukusta.
Asunto C:stä alapuoleltamme (ollaan D) tultiin valittamaan huoneessa 2 asuvasta henkilöstä. Piti tehdä muka sellanen pikainen mindcheck, että kukas siellä nyt sitten voisikaan asua, vaikka kerrokseemme kavunneen tytön kettuuntunut ilme kertoi jo paljon. Hobo haettiin paikalle ja muut vetäytyivät kohteliaasti nurkan taakse kuuntelemaan.
Saimme selville, että C2:ssa asuva tyttö oli viimeisen muutaman viikon aikana saanut useita käytettyjä teepusseja ikkunalleen ja ikkunasta sisään. Hän nimittäin piti ikkunaansa auki, kuten kaikki täällä, ja yläpuolella asuva henkilö oli kehittänyt tämän näppärän tavan hankkiutua teepusseista eroon! Miksi vaivautua viemään roskia roskikseen, kun ne voi nakata ikkunasta ulos alempien kerrosten murheeksi! Näinhän keskiajallakin tehtiin. Valittaja oli ymmärrettävästi aika vihainen, varsinkin kun hobo oli asenteella 'Whatever'.
Näiden tempausten huumoriarvo oli laskenut merkittävästi ja oltiin hyvin tuskastuneita tilanteeseen. Yhtäkkiä sitten hobo ilmoittaa muuttavansa pois toiseen asuntolaan kavereidensa luokse! K oli ainoa, joka esitteli pahoittelunsa asian suhteen, me muut toivotimme hyvää jatkoa. Nyt, pari viikkoa myöhemmin olemme saaneet melkein kaikki tavarat takaisin (esimerkiksi astiat hän oli ihan vahingossa pakannut matkalaukkuunsa) ja uskallamme toivoa, että tuholaisongelmasta on päästy!
Alakertaan tuli jossain vaiheessa viime viikkoa lappu, että kristityt tulee tekeen teille lättyjä, olkaapa kotosalla! Yliopiston Christian union aikoi näin levittää ilosanomaa. No meidän asuntoon saa aina tulla ilmaisen ruuan kanssa, joten niin odotimme tiistai-iltana salongissa kristittyjä jo monta tuntia heidän saapumistaan ennen. Aika kului hitaasti ja tilanne muistutti jännitystasoltaan elävästi joulupukin odottamista lapsena. He tulivat sitten, pelasivat vähän korttia ja istuivat kanssamme hetken samalla kun yksi paistoi lättyjä.
Nimittäin M, jota olen kutsunut pääni sisällä (koska olen ylen ystävällinen ja sympaattinen luonne) hoboksi, eli kodittomaksi, otti ja muutti pois! Emme olleet ihan hirvittävän surullisia tästä. Itse asiassa pidimme bileet, joita siivitti neljän ruokalajin ravintolaillallinen K:n miesystävän ravintolasta. En ole ikinä syönyt niin hyviä simpukoita!
Mikä sitten johti tähän dramaattiseen juonenkäänteeseen?
No, viikko oli siihen saakka ollut kovin normaali. Tämä eräs ei edelleenkään vetänyt vessaa jälkeensä tai tiskannut astioitaan. Keittoa ja puuroa syötiin haarukoilla, koska kaikki lusikat olivat poissa, senkin jälkeen kun asiasta oltiin sanottu kolmesti. K itki itsensä uneen ja PO nirskutteli hampaitaan kiukusta.
Asunto C:stä alapuoleltamme (ollaan D) tultiin valittamaan huoneessa 2 asuvasta henkilöstä. Piti tehdä muka sellanen pikainen mindcheck, että kukas siellä nyt sitten voisikaan asua, vaikka kerrokseemme kavunneen tytön kettuuntunut ilme kertoi jo paljon. Hobo haettiin paikalle ja muut vetäytyivät kohteliaasti nurkan taakse kuuntelemaan.
Saimme selville, että C2:ssa asuva tyttö oli viimeisen muutaman viikon aikana saanut useita käytettyjä teepusseja ikkunalleen ja ikkunasta sisään. Hän nimittäin piti ikkunaansa auki, kuten kaikki täällä, ja yläpuolella asuva henkilö oli kehittänyt tämän näppärän tavan hankkiutua teepusseista eroon! Miksi vaivautua viemään roskia roskikseen, kun ne voi nakata ikkunasta ulos alempien kerrosten murheeksi! Näinhän keskiajallakin tehtiin. Valittaja oli ymmärrettävästi aika vihainen, varsinkin kun hobo oli asenteella 'Whatever'.
Näiden tempausten huumoriarvo oli laskenut merkittävästi ja oltiin hyvin tuskastuneita tilanteeseen. Yhtäkkiä sitten hobo ilmoittaa muuttavansa pois toiseen asuntolaan kavereidensa luokse! K oli ainoa, joka esitteli pahoittelunsa asian suhteen, me muut toivotimme hyvää jatkoa. Nyt, pari viikkoa myöhemmin olemme saaneet melkein kaikki tavarat takaisin (esimerkiksi astiat hän oli ihan vahingossa pakannut matkalaukkuunsa) ja uskallamme toivoa, että tuholaisongelmasta on päästy!
Alakertaan tuli jossain vaiheessa viime viikkoa lappu, että kristityt tulee tekeen teille lättyjä, olkaapa kotosalla! Yliopiston Christian union aikoi näin levittää ilosanomaa. No meidän asuntoon saa aina tulla ilmaisen ruuan kanssa, joten niin odotimme tiistai-iltana salongissa kristittyjä jo monta tuntia heidän saapumistaan ennen. Aika kului hitaasti ja tilanne muistutti jännitystasoltaan elävästi joulupukin odottamista lapsena. He tulivat sitten, pelasivat vähän korttia ja istuivat kanssamme hetken samalla kun yksi paistoi lättyjä.
No ei näyttänyt tältä. Itse asiassa jokainen lätty oli palanut (paistaja saattoi olla ensikertalainen), eikä maistunut oikein miltään, mutta oli silti oikein mukavaa, että tulivat. Ne toi siirappiakin! Voisi itsekin inspiroitua letunpaistoon joku päivä.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Die Zeit steht still und es wird Herbst
Jouduttiin pitämään intervention M:n takia.
Alan uskomaan, ettei se ole asunut Kanadassa talossa ollenkaan, vaan jossain sillan alla. Se ei ole mitenkään sisäsiisti. Toisaalta tää on sellainen henkilö, josta kotiin puhuessa ei tarvitse liioitella ollenkaan, koska jutut on jo sinällään liian uskomattomia.
Esimerkiksi tapa, jolla se pesee astiat, siis silloin kerran viikossa, kun pesee:
Hän ottaa ne suihkuun kanssaan. Suihkun lattialle kipot ja samalla kun pesee itsensä, suurin osa tahroistakin on kadonnut tai himmennyt! Ja eikun takaisin hyllylle vaan!
Uskokaa pois, tällaista innovatiivisuutta ei ihan joka iikka keksisikään! Meillä on tosiaan pikku laput lisääntyneet viime aikoina. Vessassa on kaksi lappua vessan vetämiselle ja yksi oven sulkemiselle. Need I say more? Ines järkyttyi pahasti, kun käytävällä tepasteli eräs taloutemme jäsen housut polvissa ja ilman alkkareita.
Kun hän oli sitten poissa, PO ja K kävivät hänen huoneessaan. Tai olisivat käyneet, mutta saastan määrä oli sellainen, ettei kukaan halunnut edetä oviaukolta. Yhdellä vilkaisulla lattialta löytyi muun sotkun lisäksi yksi kadonnut leikkuulauta, viisi lusikkaa, iso osa maustehyllyn sisällöstä, isoja lasipurkkeja täynnä jotain sameaa nestettä ja tummia isoja tahroja, joista kukaan ei halunnut tietää sen enempää. Vähän tyrmistyttävää, miten se kohtelee muiden omaisuutta...
Joten pidettiin pieni palaveri. Mun ei annettu puhua, mikä on ihan hyvä, koska mun tapani ilmaista ei ole välttämättä sieltä pehmeimmästä päästä. M vaikutti vähän ärsyyntyvän, mutta toivottavasti tästä seuraa muutosta. Hän valitti vuorollaan, että pikku lappuset on tosi epäkohteliaita, että pitää pystyä sanoon asiat suoraan, niin nyt voin aamuisin aina muistuttaa, että sulje ovi asioidessasi ja vedä M vessa! :)
Muuten en ole pahemmin kirjoitellut, kun melkoista hiljaiseloa oon viettänyt. Ollut paljon esseitä kirjoitettavana ja huonon aikatauluttamisen takia osa on jäänyt ihan viime tinkaan... Mm. MDP-kurssin essee oli palautettava perjantaina keskiyöllä, aloin kirjoittaa sitä perjantaina kuudelta illalla. Ei näin! Onneksi meillä on sieltä niin paljon esseitä ympäri vuoden, että tuo ei voi olla prosenttimäärältään iso.
Oon tottunut yleensä pärjäämään koulussa vähällä työmäärällä (okei, ennen ei-ollenkaan-työmäärällä, nyt vähällä) ja näemmä se toimii yliopistotasollakin ihan hyvin. Olen tosin tottunut olemaan siinä kärkiryhmässä arvosanojen suhteen. Että jos 5% saa L:n kirjoituksissa, niin luultavaa, että minäkin. Täällä olen huomannut, että jos 95% pääsee kokeesta läpi, ei ole mitään takuita, että minäkin!
Alan uskomaan, ettei se ole asunut Kanadassa talossa ollenkaan, vaan jossain sillan alla. Se ei ole mitenkään sisäsiisti. Toisaalta tää on sellainen henkilö, josta kotiin puhuessa ei tarvitse liioitella ollenkaan, koska jutut on jo sinällään liian uskomattomia.
Esimerkiksi tapa, jolla se pesee astiat, siis silloin kerran viikossa, kun pesee:
Hän ottaa ne suihkuun kanssaan. Suihkun lattialle kipot ja samalla kun pesee itsensä, suurin osa tahroistakin on kadonnut tai himmennyt! Ja eikun takaisin hyllylle vaan!
Uskokaa pois, tällaista innovatiivisuutta ei ihan joka iikka keksisikään! Meillä on tosiaan pikku laput lisääntyneet viime aikoina. Vessassa on kaksi lappua vessan vetämiselle ja yksi oven sulkemiselle. Need I say more? Ines järkyttyi pahasti, kun käytävällä tepasteli eräs taloutemme jäsen housut polvissa ja ilman alkkareita.
Kun hän oli sitten poissa, PO ja K kävivät hänen huoneessaan. Tai olisivat käyneet, mutta saastan määrä oli sellainen, ettei kukaan halunnut edetä oviaukolta. Yhdellä vilkaisulla lattialta löytyi muun sotkun lisäksi yksi kadonnut leikkuulauta, viisi lusikkaa, iso osa maustehyllyn sisällöstä, isoja lasipurkkeja täynnä jotain sameaa nestettä ja tummia isoja tahroja, joista kukaan ei halunnut tietää sen enempää. Vähän tyrmistyttävää, miten se kohtelee muiden omaisuutta...
Joten pidettiin pieni palaveri. Mun ei annettu puhua, mikä on ihan hyvä, koska mun tapani ilmaista ei ole välttämättä sieltä pehmeimmästä päästä. M vaikutti vähän ärsyyntyvän, mutta toivottavasti tästä seuraa muutosta. Hän valitti vuorollaan, että pikku lappuset on tosi epäkohteliaita, että pitää pystyä sanoon asiat suoraan, niin nyt voin aamuisin aina muistuttaa, että sulje ovi asioidessasi ja vedä M vessa! :)
Muuten en ole pahemmin kirjoitellut, kun melkoista hiljaiseloa oon viettänyt. Ollut paljon esseitä kirjoitettavana ja huonon aikatauluttamisen takia osa on jäänyt ihan viime tinkaan... Mm. MDP-kurssin essee oli palautettava perjantaina keskiyöllä, aloin kirjoittaa sitä perjantaina kuudelta illalla. Ei näin! Onneksi meillä on sieltä niin paljon esseitä ympäri vuoden, että tuo ei voi olla prosenttimäärältään iso.
Oon tottunut yleensä pärjäämään koulussa vähällä työmäärällä (okei, ennen ei-ollenkaan-työmäärällä, nyt vähällä) ja näemmä se toimii yliopistotasollakin ihan hyvin. Olen tosin tottunut olemaan siinä kärkiryhmässä arvosanojen suhteen. Että jos 5% saa L:n kirjoituksissa, niin luultavaa, että minäkin. Täällä olen huomannut, että jos 95% pääsee kokeesta läpi, ei ole mitään takuita, että minäkin!
maanantai 11. helmikuuta 2013
Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
Tällä viikolla tapahtui vähän kivaa. Torstaina oli nimittäin merirosvoteemainen pub crawl. Mikähän pub crawl on suomeksi? Baarikierros? No, kierrettiin siis ryhmissä parissa pubissa kapteeni Koukun jalanjäljillä ja välillä oli jotain pientä tehtävää sun muuta. Lippu tähän maksoi neljä puntaa ja sillä sai alkuun yhden juoman ja pienen kaukoputkilelun. Idea oli aika kiva. Alussa oli paljon odottelua Unionilla, jossa oltais voitu soittaa merirosvomusiikkia, mutta perus discohumppa siellä soi.
Meitä oli tosiaan kolme tiimiä, me oltiin Koukkuja. Jokaisen joukkueen piti piirtää lippu. Kaikki oli vähän noloina niin mä aloin sitten raapustaa paperille juttuja muiden ideoiden mukaan. Sain sillä ihan naurettavasti kunniaa. Tuli kyllä vähän sellainen olo, että tervetuloa lahjattomien piirtäjien länsimaihin, jos pikku raapusteluni sai arkkitehtiopiskelijat kysymään, että "Vau, opiskeletko kuvataiteita?"
Meitä oli tosiaan kolme tiimiä, me oltiin Koukkuja. Jokaisen joukkueen piti piirtää lippu. Kaikki oli vähän noloina niin mä aloin sitten raapustaa paperille juttuja muiden ideoiden mukaan. Sain sillä ihan naurettavasti kunniaa. Tuli kyllä vähän sellainen olo, että tervetuloa lahjattomien piirtäjien länsimaihin, jos pikku raapusteluni sai arkkitehtiopiskelijat kysymään, että "Vau, opiskeletko kuvataiteita?"
Tosin sitten näin noita muiden joukkueiden lippuja (esimerkki yllä), jotka olivat visuaaliselta toteutukseltaan 9-vuotiaan pikkuveljeni tekeleiden luokkaa, elleivät kömpelömpiä. Kaikella kunnioituksella veljeäni kohtaan.
Meidän tekele. Se on nyt tuolla salonkimme seinällä. Ehkä en ihan heti alaa vaihda.
Ryhmäpotretti ennen liikkeelle lähtöä. Kuvat vähän kehnoja, ei mun ottamia.
Olisivat luultavasti huomattavasti surkeampia jos mä olisin ollut kuvaamassa, ikävä kyllä.
Viimeisessä pubissa ennen yökerhoon siirtymistä meidän oli määrä etsiä puhallettava papukaijanukke. Sen löysi takarivin aasialainen dyyd. Koin hänen kanssaan viikon pettymyksen, kun kaveri sanoi olevansa japanilainen. Sitä sisällä noussutta toivoa on hankala kuvailla, mutta sitten selvisi, että kaveri on Hawaijilta ja tämä oli vaan hänen amerikkalainen tapansa ilmaista, että joku hänen esi-isänsä jossain vaiheessa kävi syntymässä jossain maassa. Vähän kuin kaikki valkoiset jenkit on aina irkkuja... Kaveri ei ole koskaan käynyt Japanissa, ei puhu japania, kuten eivät hänen vanhempansakaan. Hänen nimensäkin oli joku niin tavallinen anglosaksinen nimi, että onnistuin jo unohtamaan sen. Vaivuin loppuillaksi säälittävän koti-ikävän pauloihin. No, kuitenkin. Tämä tyyppi ja hänen arkkitehtikaverinsa asuvat Chancellors Hallissa, kampuksen eliittialueella. Alkoivat sitten vinoilla, kuinka halveksuvat meitä ghettolaisia! Paha, paha virhe! On se kumma, kun kukaan ei ole oppinut mitään Ranskan Suuresta Vallankumouksesta! Rahvas nousee kapinaan, jos sitä poljetaan. Ensinnäkin, meitä köyhiä on enemmän ja ollaan kovaksikeitettyä porukkaa. Olenko maininnut jo, että naapurirakennuksessa heittivät kolmannesta kerroksesta vessanpytyn kivetykselle? Kannattaisi siis pitää suutaan soukemmalla.
Varsinkin, jos on juuri voittanut kivan papukaijan. PO sanoi mulle, että meidän olisi kyllä kuulunut voittaa tuo, kun se näyttäisi niin kivalta yhdessä vaaleanpunaisen "Happy Birthday!"-banderollin kanssa, joka kiertää salonkia katonrajassa. Mitä minä tein seuraavaksi? Otin tietenkin hyvin sulavasti ja rauhallisesti papukaijan, kun kukaan ei katsonut, liu'utin pöydän alle, tyhjensin hiljaa ja tungin taskuun. Kuiskasin sitten PO:lle, että meidän kannattaisi nyt lähteä. Kaveri nauroi koko matkan kotiin saakka ja seuraavan päivänä saalis esiteltiin koko miehistölle. Kleptomaanitaitoni tekivät suuren vaikutuksen PO:n ja se on hyvä, koska meillä menee välillä vähän sukset ristiin. Inesin ihailun sain jo syksyllä kun onnistuin kolmen minuutin fabokeskustelulla saamaan yhden I:n mielestä hyvännäköisen tyypin pyytään mua ulos. Linnun alkuperäiselle omistajalle laitettiin viestiä, että kaija on kidnapattu. Deal with it.
Okei, saan varmaan huonoa karmaa kun puhun niin paljon kanssa-asujistani, mutta ollaan alettu K:n kanssa miettimään, että Michelle ei kenties ole tältä planeetalta. Eilen esimerkiksi, hengattiin tuossa mahtavassa salongissamme K:n kanssa. M alkaa tekeen ruokaa. Laittaa kakkuvuuan liedelle.
Varsinkin, jos on juuri voittanut kivan papukaijan. PO sanoi mulle, että meidän olisi kyllä kuulunut voittaa tuo, kun se näyttäisi niin kivalta yhdessä vaaleanpunaisen "Happy Birthday!"-banderollin kanssa, joka kiertää salonkia katonrajassa. Mitä minä tein seuraavaksi? Otin tietenkin hyvin sulavasti ja rauhallisesti papukaijan, kun kukaan ei katsonut, liu'utin pöydän alle, tyhjensin hiljaa ja tungin taskuun. Kuiskasin sitten PO:lle, että meidän kannattaisi nyt lähteä. Kaveri nauroi koko matkan kotiin saakka ja seuraavan päivänä saalis esiteltiin koko miehistölle. Kleptomaanitaitoni tekivät suuren vaikutuksen PO:n ja se on hyvä, koska meillä menee välillä vähän sukset ristiin. Inesin ihailun sain jo syksyllä kun onnistuin kolmen minuutin fabokeskustelulla saamaan yhden I:n mielestä hyvännäköisen tyypin pyytään mua ulos. Linnun alkuperäiselle omistajalle laitettiin viestiä, että kaija on kidnapattu. Deal with it.
Okei, saan varmaan huonoa karmaa kun puhun niin paljon kanssa-asujistani, mutta ollaan alettu K:n kanssa miettimään, että Michelle ei kenties ole tältä planeetalta. Eilen esimerkiksi, hengattiin tuossa mahtavassa salongissamme K:n kanssa. M alkaa tekeen ruokaa. Laittaa kakkuvuuan liedelle.
"Onko tähän kattilaan kantta?"
"Ei se ole kattila."
"Niin, mutta onko kantta?"
"Se on kakkuvuoka.."
Toinen hymyilee ja räpäyttää silmiään, jolloin K selittää, että kakkuvuuissa paistetaan kakkuja, uunissa. Sitä ei voi käyttää liedellä. M poistuu ja minä ja K vilkaistaan toisiamme peloissamme. Kuka tämä ihminen oikein on? Se myös jättää jotain liedelle kiehumaan ja lähtee lenkille(!) ja tänään se nosti suoraan kattilan liedeltä kiehumasta jääkaappiin. On sellanen inha olo, että tuo ihminen koituu vielä kohtaloksemme. Ja hän on kuulemma asunut omillaan jo useamman vuoden. Meillä on sellanen pieni tussitaulu ja tarralappuja keittiössä, niille ei koskaan ole ollut niin paljon käyttöä kuin viimeisen kuukauden aikana! PO on tosin innostunut vähän liiaksi nyt kun noita passiivis-agressiivisia viestejä on kirjoteltu... Sitä on loukannut se, että joku oli jättänyt likaisen veitsen tiskialtaaseen ja toisella kertaa, että joku ei ollut laittanut maitopurkkinsa sokkaa roskikseen. (olin varmaan syyllinen molempiin. alan piakkoin häpeämään tekemisiäni)
Mun tärkeysjärjestys on, että jos saadaan eräs taloutemme jäsen vetämään vessa ja siivoamaan likaiset alusvaatteensa käytävältä, muulla ei niin väliä. Varsinkin jos se vielä lopettaisi vedenkeittimen lukitsemisen huoneeseensa tai kaikkien asunnon viidentoista kupin rohmuamisen huoneeseensa, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen!
Koin tässä aika suuren kulttuurishokin viime viikolla. Ei, se ei ollut se, että M tai Ines ei kumpikaan osannut keittää riisiä ohjeiden avullakaan tai M:n kokoelma Justin Bieber -julisteita. Meidän vedenkeitin meni nimittäin rikki ja ilmeisesti siivooja oli käynyt sanomassa siitä village office:n, koska saatiin uusi. Arvatkaa mitä vanhalle tehtiin? Se heitettiin keittiön roskikseen! Vähän yli vuosi sitten asuin Minamatassa, jossa roskat lajiteltiin 24:n eri luokkaan. Suomessakaan ei kävisi mieleen tunkea sähkölaitteita sekajätteeseen. Täällä meillä menee kaikki tuonne samaan. Paperi, bio, metalli, lasi, muovi... ja ilmeisesti elektroniikka.
Tuijotin roskista vaan tyhmän näkösenä suu auki. Tää ei enää ollut okei. Ekaa kertaa mietin, että en kenties pysty asettumaan tähän maahan. K:n kommentti asiaan oli, että "Oh, we don't care about that stuff here.". Harmittaa. Olen kai täkäläisillä standardeilla ekohippi.
Koin tässä aika suuren kulttuurishokin viime viikolla. Ei, se ei ollut se, että M tai Ines ei kumpikaan osannut keittää riisiä ohjeiden avullakaan tai M:n kokoelma Justin Bieber -julisteita. Meidän vedenkeitin meni nimittäin rikki ja ilmeisesti siivooja oli käynyt sanomassa siitä village office:n, koska saatiin uusi. Arvatkaa mitä vanhalle tehtiin? Se heitettiin keittiön roskikseen! Vähän yli vuosi sitten asuin Minamatassa, jossa roskat lajiteltiin 24:n eri luokkaan. Suomessakaan ei kävisi mieleen tunkea sähkölaitteita sekajätteeseen. Täällä meillä menee kaikki tuonne samaan. Paperi, bio, metalli, lasi, muovi... ja ilmeisesti elektroniikka.
Tuijotin roskista vaan tyhmän näkösenä suu auki. Tää ei enää ollut okei. Ekaa kertaa mietin, että en kenties pysty asettumaan tähän maahan. K:n kommentti asiaan oli, että "Oh, we don't care about that stuff here.". Harmittaa. Olen kai täkäläisillä standardeilla ekohippi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)