Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

torstai 18. lokakuuta 2012

Nights of Caledonia

Datasin tässä eilen villisti, kunnes arvoisa kurssitoverini laittaa viestiä, että tänään olis La Soirée Française, tuleppa messiin. Päättelin hurjalla kielitaidollani, että nämä on jotkin ranskalaispippalot. No sehän sopi!

Määränpää oli joku klubi nimeltään Common. Arvoisat kämppikseni C ja K nyrpistivät vähän nenäänsä, että sinnekö menet. Ei kuulemma kovin tyylikäs paikka. Kohautin vaan olkapäitäni. Ghetto spirit.

Meillä meni matkaan joku tunti, koska ensin odoteltiin muita ryhmän jäseniä puolen tuntia. Mun mielestäni oltaisiin voitu jättää ne, ei kuulu odotuttaa muita sateessa ilman mitään muuta syytä kun ettei ole raahautunut peilin eteen ajoissa! Sitten seuraava puoli tuntia meni, kun kukaan ei tiennyt, missä paikka oli. Kaikilla muilla oli älypuhelimet, jokaisessa navigaattori ja ilmeisesti jokainen osotti eri suuntaan.
No, selvittiin kuitenkin paikan päälle vihdoinkin ja päästiin jonon ohitse kun oltiin listalla. Tämä on hyvin mukava käytäntö! Ei tarvinnut myöskään maksaa sisälle siksi. Itse paikka oli maan alla. Matalat huoneet, ihan kivoja yksityiskohtia. Narikkamaksu (£1,5) oli muiden seuruelaisten mielestä liikaa, niin jätettiin päällysvaatteemme yhden sohvan nurkkaan. Siihen kertyi huvittavan näköinen keko vaatteita. Ymmärsin kyllä heti, että paikka oli C:lle ja K:lle vähän turhan teinirahvas. Minä kun olen ikinuori sulauduin joukkoon mukavasti.

Juomat oli hintaluokaltaan sellaista punnan luokkaa. Että sillä hinnalla, millä Suomessa saa yhden drinkin, täällä saa 4~5 juomaa. Miten väärässä olinkaan, kun joskus luulin Amarillon Kuumia Keskiviikkoja edullisiksi. Musiikkipuoli oli aika ranskalaisteemaista, niin en siitä osaa sanoa mitään. Meidän seurueella oli ainakin tosi hyvä meininki. Esittäydyin varmaan kymmenelle ranskalaiselle ja vaihdettiin poskisuudelmia ja kymmenen minuutin kuluttua tuli uusia tyyppejä ja koko homma alkoi alusta. Musiikki oli sen verran lujalla, että itse yökerhossa oli epäselvää tunsiko kukaan seurueesta toisiaan ennestään vai oltiinko vaan ajauduttu yhteen. Hauskaa oli. Seuraavana aamuna herääminen oli kyllä vähän työn ja tuskan takana. Saattaapi olla, että joku luento jäi välistäkin...

Naapuruston kyylä se tässä hei vaan. Kuvasta ei ehkä erota,
mutta tämä mies hyppii tuossa rakennusten välissä olevalla aukiolla joka keskiyö hyppynarua...

Ennen se, että joku opiskelee yliopistossa jotain fiksun kuuloista oli sellainen, 'Vau, hienoa!' -juttu, mutta nyt kun on itse yo-opiskelija sitä vaan nyökkää. Paitsi jos joku sanoo tekevänsä PhD:tään, sitten tunnen syvää kunnioitusta, että tuo osaa varmaan käyttää MyPlacea jo tosi hyvin ja tietää, mistä yliopiston sivuilta löytyy mikäkin!

Tänään on kuitenkin kanssa kerpalot tiedossa! Kamalalta tuntuu mennä kahtena iltana peräkkäin kuukauden tauon jälkeen. Tämäniltaisiin olen kuitenkin hinkunut jo pitkään ja ehdin lahjoa Inesin seuraksi, niin ei tästä nyt enää sovi perääntyä. Klubi on upouusi paikka keskusaseman vieressä. Sain jo varoittavan faboviestin, että 'Etkö tiedä mitä siellä on tapahtunut ennen??? En voi kertoa, mutta ei kannata mennä!' joltain tuntemattomalta muikkelilta, joka poseeraa profiilikuvassaan alasti paistinpannu rintojen edessä ja työskentelee toisella klubbenilla. Laski hieman varoituksen vakavuutta :(
Huomenna ei onneksi ole kuin yksi luento ja tutoriaali, niin ei tarvitse kauaa kärvistellä vaikka väsyttäisi!

2 kommenttia:

  1. Kattelin oman blogin puolelta et hei vitsit, mulla on uusi lukija. Sit jäin lukemaan tätä(taisin lukea kaikki maholliset postaukset), ja mietin et miks nää jutut kuulostaa tutulta, ennenko osasin laskea 1+1. :D

    Sun opiskelijaelämä ulkomailla kuulostaa tosi jännältä!

    VastaaPoista
  2. Joo, minä täällä :D Kiitos, yritän selvitä hengissä opinnoista!

    VastaaPoista