Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Greensleeves

Sunnuntait on vähän hankalia päiviä, kun ei koskaan tiedä, mikä viikko on. Japanissa viikko alkoi kalentereissa sunnuntaista, Suomessa se alkaa maanantaista ja täällä olen taas nähnyt sunnuntaikalentereja. Lisäksi täällä yliopistokylässä eletään kouluviikkojen mukaan, joista vitonen jäi juuri taakse. Tai jää taakse? Ihan sama!

Kamala viikko oli. Kauheasti koulujuttuja, muutaman tunnin yöunet, jotta sai luettua edes vähän seuraavan päivän materiaalia tutoriaaleja varten. Toivon hartaasti, että saan kehnoakin kehnommasta esseestäni hyväksytyn arvosanan.

Perjantaina olin hyvin kuitti. Meillä oli ollut yllättäen mdp-tehtävien kanssa ongelmia ja niitä vatvoimme sitten ryhmänä myöhälle. Inho tätä kurssia kohtaan todellakin lähentää meitä! Kämppis C tarttui allekirjoittanutta hihasta ja sanoi, että nyt lähdetään kuule viihteelle. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Halloween-pippaloihin I:n kanssa, mutta kun hänellä oli liikaa koulujuttuja, eikä meillä kummalakaan ollut aikaa hankkia asuja, homma meni vähän sivusuun. Suostuin sitten lähtemään C:n mukaan. Meillä meni hyvin lujaa! Niin lujaa, että lauantaina herätessäni olinkin jo absolutisti! Oho! Siinä aikani sängyssä maatessa filosofoin elämää ja mietin, että miksen voi olla kiinalainen. Kiinalaiset opiskelevat kiltisti ja saavat kaiken ajoissa valmiiksi ja niitä on ties kuinka monta hiippakuntaa täällä. Kiinalaiset on kunnon kansalaisia. Kiinalaiset on kiinalaisia! Mietin kaikenlaisia elämänmuutoksia, joita voisin yrittää saada aikaan. Sikäli vähän hankalaa, että kun olen vielä tässä uuden elämän sopeutumisvaiheessa, niin en ihan tiedä mitä tässä nyt pitäisi sitten muuttaa. Päädyin, että lisää liikuntaa!

Juteltiin vähän C:n kanssa, että voitaisiin kenties osallistua Nanowrimoon. (Ken ei tiedä mistä puhe: Nanowrimo) Vähän hassua miten paljon meiltä löytyy yhteistä C:n kanssa. Ollaan molemmat videopelaajia, luetaan samantyylisiä kirjoja ja katotaan samoja ohjelmia telkkarista. Hän kirjoittaa ja minä myös! Jee! Meillä on kuitenkin kahdeksan vuotta ikäeroa ja hän on hyvin aikuinen, minä en!
Katsoo nyt, lähdenkö oikeasti yrittämään tätä!

Joku joukkio (mob) yritti sisään yöllä väkivalloin ja summeria hakkaamalla. Ne melus alhaalla varmaan vartin, jollon M:llä palo pinna ja se meni huutaan niille täyttä kurkkua, että nyt suksitte pojat vittuun (oli siellä tyttöjäkin). Mä en jaksanut nousta ylös, mut nauroin sängyssäni katketakseni ja C ja K oli että, 'Oh dear, they've managed to anger the German!". Mikä oli inhottavampaa tän jälkeen oli että joku muusta asunnosta päästi ne sisään :( Tulivat sitten hakkaamaan meidän oven taakse, mutta emme jostain kumman syystä avanneet. Eikö nämä ihmiset täällä katso kauhuleffoja? Tuntemattomia ei päästetä sisään, etenkään puolen yön jälkeen!
Tänään aamulla sitten rappukäytävä oli sotkettu ranskanperunoilla ja pizzalla. Hmm...
Sanoin tytöille, että ens kerralla uhataan kutsua vartijat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti